”Apua! Olen tehnyt työstäni sopimuksen, mutten löydä paperia mistään. Mikä neuvoksi?” Mitä taitava työoikeusjuristi vastaisi moiseen kysymykseen? Entä joku muu työelämän asiantuntija?

Aina kyse ei ole aivan siitä, mikä ensimmäiseksi tulee mieleen. Jotta kokonaiskuva hahmottuisi, on usein järkevää lähteä liikkeelle perusasioista.

Työsopimuslaki on yksi työelämän peruslaeista. Siinä säädetään monista työsopimusosapuolten keskeisistä oikeuksista ja velvollisuuksista. Esimerkiksi työnantajan yleisvelvoitteella tarkoitetaan muun muassa työntekijöiden kouluttamista muutosten vaatimalla tavalla. Työnantajan olisi myös edistettävä hyvää työilmapiiriä ja työntekijöidensä kehittymismahdollisuuksia, jotta he voisivat halutessaan ja kykyjensä mukaan edetä urallaan.

Työsopimuslaki sisältää syrjintäkiellon. Työntekijöiden asettaminen keskenään eri asemaan on kuitenkin sallittua, jos siihen on työhön ja sen tekijälleen asettamiin vaatimuksiin tai edellytyksiin liittyvä objektiivisesti hyväksyttävä peruste. Syrjintäkieltoa täydentää tasapuolisen kohtelun periaate: työntekijöitä on kohdeltava samanlaisesti samanlaisissa tilanteissa. Tämä edellyttää työnantajalta johdonmukaisuutta. Tasapäistämistä ei kuitenkaan vaadita, eli erilaisissa tilanteissa on mahdollista ja usein suotavaakin toimia eri tavoin.

Työnantajalla on luonnollisesti myös palkanmaksuvelvollisuus suoritetusta työstä. Toisaalta työnantajalla on työnjohto-oikeus. Työntekijän on tehtävä työnsä huolellisesti, työnantajan toimivaltansa mukaisesti antamia määräyksiä noudattaen. Esimies ei kiusaa, kun hän käyttää työnjohto-oikeuttaan ja -velvollisuuttaan.

Työelämää säätelee toki moni muukin laki. Lisäksi on huomioitava muun muassa oikeuskäytäntö ja erilaiset sopimukset. Työsopimus on työntekijän ja työnantajan välinen ja se voidaan solmia suullisesti, kirjallisesti tai sähköisesti. Osa sovellettavista sopimuksista taas on sellaisia, joihin työntekijä ja työnantaja eivät itse suoraan voi vaikuttaa – esimerkiksi työehtosopimukset ja mahdollinen yhteiskuntasopimus.

Raskasta ja vaikeaselkoista? Näinkin voi ajatella.

Eikä tässä vielä kaikki: jotkut sopimukset ovat aina kirjoittamattomia, mutta silti äärimmäisen tärkeitä. Raija Salmimies ja Sirkku Ruutu kuvaavat kirjassaan Ratkaisuja esimiestyön haasteisiin (Sanoma Pro Oy 2013, s. 160 alkaen) psykologista sopimusta. Psykologisella sopimuksella he tarkoittavat sitä vapaaehtoista sitoutumista, jota työntekijä kokee esimiestään tai organisaatiotaan kohtaan: muun muassa sitä, kuinka omistautunut työntekijä on toimimaan sen organisaation tai tiimin hyväksi, johon hän kuuluu. Psykologinen sopimus on usein hiljainen, ja sitä harvoin mietitään tietoisesti.

Psykologinen sopimus perustuu vastavuoroisuuteen. Osapuolilla on omat odotuksensa, joihin liittyy vaihtokauppa: työnantaja haluaa osaamista työpanoksen muodossa ja työntekijää motivoivat niin palkka kuin mielekkäät tehtävät ja kehittymismahdollisuudet. Ammattitaitoinen esimies saa paljon aikaan, mutta onnistuneeseen yhteistyöhön tarvitaan myös alaistaitoja. Ilmapiiri luodaan yhdessä.

Kun tarpeet ja panokset kohtaavat, psykologinen sopimus on parhaimmillaan: se sitouttaa tiiviisti organisaatioon ja lisää työtyytyväisyyttä. Näin myös työtehtävistä suoriutuminen on todennäköisesti korkeatasoista. Tyytyväiset ihmiset jopa ottavat uhat oppimiskokemuksina ja säilyttävät toimintakykynsä stressaavissa tilanteissa muita helpommin.

Teksti on julkaistu aiemmin Taloustaito-lehden blogissani 18.2.2016