”Sairaana ei saa tulla töihin”, kuuluu hyvä perusohje. Sairautta on kuitenkin kovin monenlaista ja -asteista.

Usein riippuu myös sairastajan työmotivaatiosta, kuinka pitkän sairausloman hän pyrkii pitämään. Osa välttää poissaoloja viimeiseen asti, kun taas toinen ääripää jää kotiin jopa keksityin perustein.

Lääkärintodistus on suositus pysyä poissa töistä, mutta ei välttämättä pakko. Myös osa-aikaisen sairausloman ja työssä käymisen yhdistäminen voi olla mahdollista: se saattaa jopa edistää paranemista.

Kulut ja kuormitus minimiin

Tässä kirjoituksessa ei ole tarkoitus syyllistää sairastuneita. Sairauslomat – kuten muutkin poissaolot – aiheuttavat kuitenkin monenlaista järjestelytarvetta ja kulua työpaikoilla. Työssä olevat kuormittuvat helposti lisää. Siksi on järkevää pyrkiä minimoimaan sairauspoissaoloja.

Jos työntekijän sairauspoissaolo ei lainkaan haittaisi, kyse voisi toki olla lähiesimiestyön ja tiimihengen mestarillisesta ilmentymästä. Todennäköisemmin kuitenkin silloin, jos jonkun työntekijän sairauspoissaolosta ei ole mitään kielteisiä seurauksia, työpaikalla on yliresursointia tai sitten kyseinen henkilö ei itse ole ollut kovinkaan hyödyllinen työyhteisön jäsen. Tällöin olisi luultavasti syytä pohtia aiempaa laajempia muutoksia joko organisaatiorakenteeseen tai tämän yksittäisen henkilön työnkuvaan.

Jopa sairastuneen työntekijän irtisanominen voi olla mahdollista silloin, kun työntekijä ei enää jatkossakaan kykene suoriutumaan velvollisuuksistaan, mutta sitä ei kannata tehdä kevyin eikä oikeudellisesti väärin perustein. Usein huomattavasti lievemmät keinot ovat parhaita, mutta niitä pitäisi käyttää riittävän jämäkästi. Esimerkiksi erilaisia varhaisen puuttumisen malleja kannattaa soveltaa sekä pitkiin että toistuviin lyhyisiin sairauspoissaoloihin. Esimiehellä on velvollisuus ottaa puheeksi muun muassa jatkuvat maanantaiaamujen vatsataudit.

Palkanmaksun loppuminen

Lainsäädännössä sekä muun muassa monissa työ- ja virkaehtosopimuksissa on linjattu työnantajan palkanmaksuvelvollisuutta ja sen päättymistä työntekijän sairastaessa. Eri työntekijöiden oikeuksien välillä on käytännössä suuria eroja. Esimerkiksi sairauspoissaolon alussa saatetaan palkanmaksuun soveltaa karenssia, mutta toisaalta moni työntekijä voi saada pitkältäkin sairauspoissaolojaksolta palkkaa.

Jos sairauspoissaolo on tarpeeksi pitkä, palkanmaksu päättyy ja sairastaja siirtyy sairauspäivärahan piiriin. Myös työntekijän omalla myötävaikutuksella työkyvyttömyyteensä voi olla merkitystä. Esimerkiksi, jos työntekijä on loukkaantunut vaikkapa osallistumalla omasta tahdostaan tappeluun, työnantajan ei välttämättä lainkaan tarvitse maksaa sairausajan palkkaa. Sama koskee muun muassa kauneusleikkauksia, joita ei ole tehty lääketieteellisin perustein.

Työntekijän oma vastuu

Omaan työhön vaikuttaminen antaa energiaa. Kun saamme itse vaikuttaa työmme sisältöön ja sen tekemistapoihin, olemme huomattavasti motivoituneempia kuin silloin, kun kaikki vain sanellaan ylhäältä käsin. Hyvä esimies kuuntelee alaistensa toiveita ja pyrkii mahdollistamaan heidän ideoimiensa työpaikkaa hyödyttävien muutosten toteutumisen. Esimies ei kuitenkaan ole ajatusten lukija: työntekijöiden vastuulla on ottaa asioita puheeksi.

Työnantaja on useimmiten velvollinen tarjoamaan terveellisen ja turvallisen työskentely-ympäristön. Se ei silti poista työntekijöiden omaa vastuuta terveydestään. Moni pitääkin varsin erikoisina esimerkiksi väitteitä työpaikan huonosta sisäilmasta silloin, kun väitteiden esittäjät hyödyntävät tiuhaan tahtiin tupakkataukoja.

Vaikka työ toisinaan tuntuisikin vievän kaikki mehut, on hyvä muistaa, että suurin osa ajasta vietetään muualla kuin töissä. Vapaa-ajalla tapahtuvan palautumisenkin avaimet ovat työntekijällä itsellään.

Teksti on julkaistu aiemmin Taloustaito-lehden blogissani 16.8.2016