Sosiaalisessa mediassa julkaistaan nykyään paljon henkilötietoja. Niitä ovat nimittäin kaikki sellaiset tiedot, joiden perusteella henkilö voidaan tunnistaa suoraan tai välillisesti – vaikkapa yhdistämällä yksittäisiä tietoja keskenään.

Jotta henkilötietoja kuitenkin tekniikan ja viestinnän kehittyessä toisaalta suojattaisiin mahdollisimman hyvin, myös sääntelyä on kehitetty.

Esimerkki:

Euroopan unionin yleisen tietosuoja-asetuksen tavoitteena on varmistaa, että ihmisen oikeus henkilötietojen suojaan ja sitä kautta yksityisyyteen toteutuisi.

Valokuvia julkaistaessa on huomioitava lukuisia seikkoja. Usein sosiaalista mediaa päivittäessämme keskitymme tekstin asiantuntevuuteen tai lennokkuuteen sekä kuvien asetteluihin ja muuhun laatuun, mutta tärkeää olisi myös jaksaa kiinnittää huomiota kuvien sisältöön.

Mitä tai ketä saa kuvata? Milloin kuvattavalta on kysyttävä – ja saatava – lupa kuvan julkaisuun?

Esimerkki:

Jos aiot kuvata henkilöitä vaikkapa kokouksessa tai työryhmässä, joka ei ole julkinen, siihen on syytä pyytää ja saada etukäteen lupa jokaiselta läsnäolevalta. Sama koskee kuvamateriaalin julkaisemista.

Näin ollen vaikkapa lautakunnan kokouksesta ei saisi julkaista kuvamateriaalia henkilöstä, joka ei siihen ole antanut lupaa.

Julkisissa tilaisuuksissa kuvaaminen taas on usein vapaampaa.

Esimerkki:

Kunnan järjestämästä julkisesta seminaarista voi olla mahdollista julkaista materiaalia, jos kuvaa ei ole kohdistettu yksittäisiin henkilöihin, vaan isoon osallistujaryhmään.

Kuitenkin suoraa (video)lähetystä julkaistaessa osallistujia on syytä informoida ennen lähetyksen alkua, vaikka tilaisuus olisikin julkinen.

Lisäksi on syytä huomioida, että lähtökohtaisesti julkisissa kokouksissa saatetaan osittain käsitellä tietoja, joita ei saa jakaa mielin määrin.

Siksi sosiaalista mediaa päivittävien kannattaakin mieluummin kunnolla selvittää rajanvedot kuin hätiköiden aiheuttaa vahinkoa tai vähintäänkin mielipahaa.

Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Hallintoakatemian blogissa 11.1.2019